WeBible

1 - Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;

2 - Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;

3 - Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,

4 - Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:

5 - He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.

6 - He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.

7 - Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,

8 - Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.

9 - Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.

10 - He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.

11 - Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.

12 - Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.

13 - He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.

14 - He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.

15 - Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.

16 - Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.

17 - Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.

18 - Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.

19 - Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.

20 - Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.

21 - Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.

22 - Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.

23 - Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.

24 - Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.

25 - Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.

26 - Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.

27 - Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.

28 - Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.

29 - Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.

30 - Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.

31 - Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.